Opiskelin systeemitekniikkaa ja matematiikkaa Tampereen teknillisen korkeakoulun DI-tutkinnossa vuosina 1980-1985. Jatkoin samoja aiheita TTKK:n  jatkotutkinnoissani vuosina 1986-1992. Opintojen aikana ja niiden jälkeen olen opettanut systeemitekniikkaa ja matematiikkaa sekä tutkinut systeemitekniikkaa. Olen koordinoinut kuuden muuntokoulutusryhmän DI-opintoja vuosina 1993-1996, 1998-2006. Olen myös auttanut muita suunnittelemaan tai toteuttamaan kolmea muuta mukoryhmää. Savoa olin näissä merkeissä sivistämässä Kuopiossa vuosina 1993-1996 ja 1998-2002.

TTKK muuttui säätiöyliopistoksi ja sai nimen Tampereen teknillinen yliopisto eli TTY. Mittaus- ja informaatiotekniikan laitos ja automaatio- ja säätiötekniikan laitos muodostivat systeemitekniikan laitoksen. TTY:n loppuaikoina monet systeemiläiset muodostivat Hydrauliikan ja koneautomaation väen kanssa Automaation ja hydrauliikan laboratorion. Tampereen yliopistojen yhdistyttyä kuulumme Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan Automaatio- ja konetekniikan yksikköön. Sovellamme osaamistamme automaatiotekniikan eri osa-alueilla.  Minulle tutuin osa-alue on automaatio- ja säätötekniikan matemaattiset metodit ja laskenta-algoritmit.  Säätiömme säätötekniikan asiantuntijat luovat säästötekniikkaa muiden asiantuntijoiden avulla.  Monet jatko-opiskelijamme ovat tehneet väikkäreitään ja lisureitaan myös säätiöiden myöntämien apurahojen turvin. Ei siis ole ihme, että posti on joskus tuonut kirjeitä "säästötekniikan" tai "säätiötekniikan" laitokselle.

Systeemitekninen ajattelutapa soveltuu myös monien muiden forumien monenlaisten ilmiöiden pohtimiseen.  Esimerkiksi kansantalouden asiantuntijat, vakuutusyhtiöt, pankit, lääketieteilijät ja käyttäytymistieteilijät soveltavatkin sitä. Muitakin sovelluskohteita on.  Oheisessa dokumentissa pohdin kristinuskon eräitä asioita systeemitekniikan käsitteiden kautta. Dokumentissa on harjoitustehtäväkin pohdittavaksi:

Kristinuskosta säätöteknisesti.pdf (462402)

Olen puolivillainen futisfani. Vastaukseni kahteen tyypilliseen kysymykseen ovat FC Ilves ja tietenkin ... Andres Iniesta. Systeemitekniikkaa on hyödynnetty myös jalkapallostrategian/taktiikan luomiseksi. Kiovan Dynamon valmentaja Vladimir Lobanovski oli tieteellisen valmentamisen edelläkävijä jo 1970-luvulla. Saksan maailmanmestaruuden 2014 takana oli muun muassa Big Data -tekniikoita. Saksan voittomaalin finaalissa teki Mario Götze. Hänen isänsä,  Dortmundin yliopiston professori Jürgen Götze, voidaan muuten laskea systeemitekniikan professoriksi.

Kilpaurheilusta päästäänkin lasten urheiluun ja muihin harrastuksiin:

Menneinä vuosina meillä on ollut lastemme urheilun ja musiikin saralla monenlaista kivaa, josta ei ole tullut ajallaan ollenkaan tai kunnolla kiitetyksi.  Parempi kiittää myöhään kuin ei silloinkaan, joten kiitoksen saavat nyt TaPa, PP-70, TPV, TKT, Ilvekset, TU-38, Pyrintö, Tampereen Voimistelijat ja Pirkanpojat: Arvostan suuresti  TaPa:n, PP-70:n, TPV:n, TKT:n ja Ilveksen juniori-futistyötä . Niiden puitteissa poikani pääsivät nauttimaan palloilulajeista ja myös me vanhemmat saimme tavata monia mukavia ihmisiä. Sain itsekin osallistua otteluiden järjestelyihin. TaPa:n ja TKT:n futispelissä ihan kaikki maalien hylkäämisiin johtaneet paitsiotuomioni eivät kuulemma kelvanneet pojan joukkuekavereille, varmaankin syystä. Onneksi pojistani sellainen "polvi" parani. Alkuvuosina vaarallisin erikoistilanne oli maalipotku, vaarallinen siis antavalle joukkueelle. Myös pakkien hiekkakakkuleikit avasivat tilaisuuksia vastustajan hyökkääjille. Kerran Hervannan vesitornin kentän laidalta tuomarina löytämäni disketti kiinnosti kahta joukkuetta enemmän kuin peli.

Myös kiekko-Ilves tarjosi mukavaa toimintaa pojilleni ja minulle jääkiekossa. Ottelutoimitsijana ja tuomarina tuli joskus oikein hikikin. E-junnujen Ilves-HIFK -pelissä Micke-Max Åstenin ilme aloituksessa oli näkemisen arvoinen, kun kysyin aloittajilta tarvetta kahdelle kiekolle ettei tarvitse siitä yhdestä tapella. Junnuturnauksemme jotkut eteläiset osanottajat eivät kuulemma tykänneet testikuulutuksestani "Ilves-Jokerit 9-0, Ilves-Jokerit 9-0", tervetulotoivotuksesta "Välkommen till Tammerfors, Helsingfors Idrottsföreningen Kamraterna!" tai kuulutuksestani "Palkinnot jakaa Hervannan pyttykerhon kunniapuheenjohtaja P. K."  Ilveksen D-junnujen Kanadan reissu Torontoon ja Montrealiin joulun 2005 jälkeen  vanhemman pojan joukkueen mukana Hanneliusten johdolla ei unohdu.  NHL-pelikin tuli nähdyksi Montrealissa.  Oli hauska kuulla tätä alunperin (25.10.2014) kirjoittaessani, että matkalla olleista pelaajista Jyrki Jokipakki :) sai NHL-debyyttinsä edellisenä yönä. Talkoita tuli tehdyksi hyvässä seurassa enemmän kuin laki määrää.

TU-38 tarjosi mielekästä puuhaa lapsilleni ja minulle  yleisurheilussa. Palkintojen jakajana, mittamiehenä ja kymppitonnin kierroslaskijana oli kiva toimia.  Kaikki kymppitonnilaiset eivät kuitenkaan enää ainakaan loppukierroksilla tykänneet ohjeestani "Tuolta kurvaat sitten vasemmalle." Jotkut lapset tykkäsivät karkkipalkinnoista enemmän kuin mitalipalkinnoista, kun taas toisten  lasten vanhempia karkkipalkinnot jopa suututtivat. TU-38:n Pyynikki-juoksun toimitsijana olen toiminut näihin vuosiin asti mahdollisuuksien mukaan. Harkkapilli soi usein Pirkka-hallissa. Naapuriseura Pyrintö järjesti lukuisia kivoja kaupungin, alueen ja koko Suomen junnuja kerääviä kisoja, joissa ajanotto ja tulospalvelu pelasivat hienosti. 

Tampereen Voimistelijat tarjosi mukavaa vapaa-aikaa tyttärelleni ja meille  vanhemmille joukkuevoimistelussa.  Sysäys tähän harrastukseen tuli Hallilan ala-asteen jumppasirkuksesta, jonka ansiokkaasti järjestivät kouluavustajat Riikka ja Anni.  Tyttären koulukavereistakin kymmenkunta tyttöä innostui samaan harrastukseen.

Kiitän mainittuja seuroja (valmentajat, jojot, huoltajat, puhikset, muut toimihenkilöt ja muiden lasten vanhemmat)  ja Hallilan koulua noista kokemuksista, joihin liittyi myös paljon kotiseutumatkailua ja muutama pidempikin reissu.  Vanha sanonta "Kylä kasvattaa lapsensa." on osin muuntunut seurojen osallisuudeksi kasvatustyössä. Jokaisen lapseni ensimmäinen osa-aikatyö tarjoutui myös urheilunsa piirissä. Varsinkin lasten futis ja yleisurheilu ovat auttaneet myös monia maahanmuuttajia löytämään kavereita ja siten sopeutumaan yhteiskuntaan.  Vastaavasti  suomalaiset ovat ehkä oppineet sopeutumaan vierasmaalaisiin, mistä elämässä globaalissa maailmassa lienee vielä hyötyä. Toivottavasti päättäjät muistavat junioriurheilun tällaiset hyödyt budjetteja hioessaan.

Samat hyödyt ja tukitarpeet on kulttuuriharrastuksillakin, kuten kokemuksemme Pirkanpojista osoittivat. Passiot, musikaali "Kaikki tiet vievät Roomaan", Beatles-konsertti ja -levy, pienimuotoisemmat  esitykset ja virsilevy Jussi Kaurasen johdolla tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja minusta kuoromusiikin arvostajan. Kuoron New Yorkin ja Washingtonin matkalla junnukin pääsi sitten NHL-peliin. Kiitokset Pirkanpojille neljästä mielenkiintoisesta vuodesta.

Lapsuuden unelma-ammattini oli muuten taksikuski, Mersulla tietenkin. Se ei toteutunut, mutta karvalakimmilla autoilla ajamisen makuun pääsin sitten lopulta ihan riittävästi lapsiani ja heidän kavereitaan urheilu- ja musiikkitapahtumiin kuskatessa. 

Minulla on Facebook-tili yhteydenpitoon sukulaisten kanssa. Muiden kanssa pidän yhteyttä sähköpostitse ja kännykällä. Työeemeliosoitteessani luen työpostit. Muut asialliset epostit voi lähettää hotmail.com-osoitteeseeni, jossa seiskamiikan kuvistaidoilla vaikeasti jäljiteltävää erikoismerkkiä edeltää

terhojussila